Hyviä päätöksiä


Kirjoittanut: interAACtive

Vanhimmat lapsemme käyvät keskisuurta suomalaista alakoulua. Se tarkoittaa, että koulussa on yhtä paljon oppilaita kuin pienessä kunnassa asukkaita.

Ekaluokkalaisemme ei ole koskaan kuullut, että koulussa olisi oppilaita, joilla on jokin vamma tai sairaus. Paitsi, ai niin, rinnakkaisluokalla on yksi poika, jolla on kipsi kädessä.

Viidesluokkalaisemme tietää, että koulussa opiskelee myös oppilaita, jotka liikkuvat, puhuvat tai käyttäytyvät eri tavoin muut. Kauan sitten hän leikki välitunneilla erityisluokan oppilaan kanssa.

Miksi ekaluokkalainen kuvittelee kaikkien oppilaiden olevan samanlaisia?
Koska ekaluokkalaiset ylipäätään löytävät suuresta koulusta tuskin itseään.
Koska koulussa on vuosien varrelle tehty monta päätöstä.

Aluksi erityisluokat opiskelivat koulurakennuksessa rinnakkain saman ikäryhmän kanssa. Käytävillä tuli kuitenkin kaikenlaista, niin kuin lapset sanovat, säätämistä. Päätettiin, että erityisluokat saavat oman sisäänkäynnin ja käytävän. Silloin kaikki saavat pukea ja kulkea rauhassa.

Aluksi erityisluokat ulkoilivat samaan aikaan muiden lasten kanssa. Välitunnilla tuli, no, kaikenlaista säätämistä. Päätettiin, että välitunnit porrastetaan. Silloin keinut ja jalkapallomaalit ovat vapaina myös erityisoppilaille.

Aluksi erityisoppilaat ulkoilivat samalla pihalla muiden lasten kanssa. Piha on suuri ja vaikeasti valvottavissa. Päätettiin, että turvallisuussyistä osa pihasta aidataan erityisoppilaita varten.

Aluksi erityisoppilaat ruokailivat muiden oppilaiden kanssa. Ruokala on iso ja meluisa, ja muutenkin tuli kaikenlaista säätämistä. Päätettiin, että erityisoppilaat ruokailevat luokassa. Silloin he saavat ruokarauhan ja voivat käyttää ruokailuun tarvitsemansa ajan.

Aluksi erityisoppilaat osallistuivat koulun yhteisiin joulu- ja kevätjuhliin. Joulujuhlassa he seisoivat lavalla ja pälyilivät yleisöä. Katsomo kuunteli hiirenhiljaa, kun avustajat lauloivat. Päätettiin, että erityisluokkien juhlat vietetään erikseen.

Jokaisen päätöksen taustalla on ollut vilpitön pyrkimys kaikille hyvään kouluun.
Onko hyvistä päätöksistä seurannut hyvää?

Mitä tapahtui lapseni välituntiystävyydelle? Se loppui, koska ystävän luokka siirrettiin jo vuosia sitten erityiskouluun.

5 kommenttia:

  1. Minunkin aikanani peruskoulu koostui pienten alakoulusta ja isojen yläkoulusta. Kyllä kaikki voivat toimia yhdessä, vaikka ovat erilaisia.

    VastaaPoista
  2. Varsin karua kirjoitusta ja surullisen totta. Ei uskoisi, että Suomessa eletään 2000-lukua ja perusopetuslaki on ollut voimassa jo vaikka ja kuinka kauan. Tässä laissa sanotaan varsin selkeästi, että kaikille oppilaille on luotava sellaiset olosuhteet, että he voivat oppia yhdessä. Tulkinta yksiselitteisestä laista vain on juuri tämä, jotta he voisivat opiskella (tai jotta toiset voisivat opiskella) rauhassa, jotta he voisivat käyttää keinuja ja jalkapallomaaleja, heidän on oltava omissa ryhmissään, omana aikanaan jne. jne.

    Ymmärsin, että kirjoittajan lapset ovat tavanomaisesti kehittyneitä ja siitä syystä kiitän ja kumarran syvään tätä kirjoitusta! Sinunlaisiasi vanhempia tarvitaan enemmän, että lain kirjain vihdoinkin toteutuisi jokaisessa suomalaisessa ala- ja yläkoulussa.

    VastaaPoista
  3. Aihe on kyllä hankala. Lapseni tarvitsee rauhan, jotta oppisi. Melu haittaa luihin ja ytimiin saakka, myös ruokailutilanteissa. Mutta lapseni tarvitsee myös kavereita ja niitä taas saa usein niistä meluisista kohtaamisista. Miten pitkälle voi rajata, ettei rajaa liikaa pois?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista atronii, Satu ja Johanna!

    Minusta surullisinta on, että tilanteessa häviävät kaikki. Esimerkiksi rauhallinen ruokala lisäisi kaikkien kouluviihtyvyyttä. Vähän niin kuin matalalattiabussit: välttämättömiä joillekin, mukavia kaikille.

    VastaaPoista
  5. Juuri näin interAACtive! Minun mielimantrojani on "esteettömyys ei ole pois keneltäkään". Jos koulujen työtapoja, esim. koekäytäntöjä, siirtymätilanteita yms. mietittäisiin vähän tarkempaa ja poistettaisiin elementtejä, jotka tekevät niistä hankalia niille, joilla on tuen tarvetta, niin aivan varmasti tämän yhden oppilaan lisäksi siitä hyötyisi monta muutakin oppilasta luokassa.

    VastaaPoista