Nurkassa huutelija

kirjoittanut: interAACtive

Valvira julkaisi viime viikolla selvityksen vanhusten hoidosta Suomessa. Mukana oli yli 1200 hoitokotia. Parhaan mahdollisen tuloksen sai näistä seitsemän. Onnea näille seitsemälle ja niiden asukkaille!

Epäonnisempia ovat loput noin yhdeksänkymmentä prosenttia. Heidän asuinpaikkansa ei saavuttanut edes alinta hyväksyttävää tasoa yhdessä tai useammassa hyvään hoitoon kuuluvassa asiassa.

Toisin sanoen heitä hoitaa huonosti koulutettu, liian vähäinen henkilökunta epäasianmukaisissa tiloissa, heidän ruokailussaan tai lääkehoidossaan on puutteita, heitä ei kuntouteta tavoitteellisesti ja/tai heitä koskevien asiakirjojen tietosuoja on heikko.

Yleisin puute oli liian pitkä tauko ruokailujen välillä. Liian pitkä tarkoittaa 11 tuntia tai sitä enemmän. Näin siis pidetään vanhukset nöyrinä nyky-Suomessa!

Myös naapurimaassa Ruotsissa kampaillaan vanhusten hoidon laadun ja kustannusten kanssa. Satuin kuulemaan minkälaista on ratkaisukeskeinen hoito muistihäiriöisten hoitokodissa.

Menohan voi muistihäiriöisten kanssa olla melkoista. Osa asukkaista ei pysy paikoillaan. Toiset huutelee itsekseen. Lisäksi yhteistiloista tuppaavat katomaan kaikenlaiset pikkutavarat.

Miten rauhoittaa tilannetta ilman lääkkeitä?

Vaeltelijoille (vandrarna) pystytetään bussipysäkki. Siihen he kerääntyvät yhdessä onnikkaa odottelemaan. Ehkä syntyy jopa pieni keskustelu säästä tai liian pitkistä vuoroväleistä?

Keräilijöille (samlarna) kylvetään joka aamu lankakeriä. Niitä he noukkivat päivän mittaan ja ovat onnellisia jokaisesta löydöstään.

Huutelijat (roparna) ovat sinänsä harmittomia. Riittää, että joskus vähän huutelee takaisin.

Mikäli nämä ajatukset rantautuvat tännekin, meitä jokaista odottaa loistava vanhuus. Ei ehkä ruokaa, kuntoutusta tai riittävää hoivaa, mutta tekemistä kaikille. Oletko innokas marjastaja ja sienestäjä? Ilmiselvä keräilijä. Harrastatko kenties juoksua? Ahaa, siis tuleva vaeltaja, joka kipittää hoitajaa pakoon, minkä kintuistaan pääsee?

Itse olen...täytyykö tuota edes sanoa? Mutta tiedän miten huutelijat saadaan hiljaisiksi. Eihän siihen tarvita kuin näppäimistö. Sen avulla voi nurkassa nurista ihmisarvoisen hoidon puolesta.

Lue koko kirjoitus

Ihan semisti normipäivä

Kirjoittanut: interAACtive

Viime keskiviikkona 6.10. vietettiin puhevammaisten päivää. Kampin Narinkkatorilla esiteltiin puhetta korvaavia viestintäkeinoja, esimerkiksi puhelaitteita ja kuvakansioita. Päivän teema oli: mitä sanoisit, jos et voisi puhua?

Hyvä kysymys. Mitä sanoisin jos en voisi puhua?

Joku kirosana voisi olla hyvä.

Kirosana olisi taloudellinen. Sillä voisi kuitata sekä tunteet, että keskustelut. Kaveri kysyisi, että mitä kuuluu. Minä siihen, että "***ko tässä". Ja kun oikein sapettaisi, niin toistaisin tarpeeksi monta kertaa. Ystävä kertoisi hyvän jutun ja minä vastaisin, että "ei ***".

Joku pöllö heitto olisi hauska. Sellainen kuin ”normipäivä” tai ”ihan semisti”. Tai ehkä ”ihan semisti normipäivä”. Sehän käy joka paikkaan.

Jotta perheessä säilyisi järjestys, tarvitsisin hyvän komentosanan. Painava ”NYT” voisi toimia. Se korvaisi sellaiset lauseet, kuin ”nyt rauha!”, ”nyt mennään!”, ”nyt ei oo mitään hätää”.

Kuka-sana voisi olla myös hyvä, sillä meillä etsitään usein syyllistä. Joku on aina syönyt viimeiset keksit, sotkenut vessan ja kadottanut kännykän laturin.

Perheen pienimmälle sanoisin yhden sanan: ”kukkuu!”

Varmasti tiedän, mitä en sanoisi. En sanoisi ”haluan vessaan”. En sanoisi ”haluan kahvia”, koska juon teetä. En sanoisi ”ei”, enkä ”kyllä”, koska ne voisin kertoa muutenkin.

Mitä sinä sanoisit, jos et voisi puhua?

Lue koko kirjoitus