Hyviä päätöksiä

Kirjoittanut: interAACtive

Vanhimmat lapsemme käyvät keskisuurta suomalaista alakoulua. Se tarkoittaa, että koulussa on yhtä paljon oppilaita kuin pienessä kunnassa asukkaita.

Ekaluokkalaisemme ei ole koskaan kuullut, että koulussa olisi oppilaita, joilla on jokin vamma tai sairaus. Paitsi, ai niin, rinnakkaisluokalla on yksi poika, jolla on kipsi kädessä.

Viidesluokkalaisemme tietää, että koulussa opiskelee myös oppilaita, jotka liikkuvat, puhuvat tai käyttäytyvät eri tavoin muut. Kauan sitten hän leikki välitunneilla erityisluokan oppilaan kanssa.

Miksi ekaluokkalainen kuvittelee kaikkien oppilaiden olevan samanlaisia?
Koska ekaluokkalaiset ylipäätään löytävät suuresta koulusta tuskin itseään.
Koska koulussa on vuosien varrelle tehty monta päätöstä.

Aluksi erityisluokat opiskelivat koulurakennuksessa rinnakkain saman ikäryhmän kanssa. Käytävillä tuli kuitenkin kaikenlaista, niin kuin lapset sanovat, säätämistä. Päätettiin, että erityisluokat saavat oman sisäänkäynnin ja käytävän. Silloin kaikki saavat pukea ja kulkea rauhassa.

Aluksi erityisluokat ulkoilivat samaan aikaan muiden lasten kanssa. Välitunnilla tuli, no, kaikenlaista säätämistä. Päätettiin, että välitunnit porrastetaan. Silloin keinut ja jalkapallomaalit ovat vapaina myös erityisoppilaille.

Aluksi erityisoppilaat ulkoilivat samalla pihalla muiden lasten kanssa. Piha on suuri ja vaikeasti valvottavissa. Päätettiin, että turvallisuussyistä osa pihasta aidataan erityisoppilaita varten.

Aluksi erityisoppilaat ruokailivat muiden oppilaiden kanssa. Ruokala on iso ja meluisa, ja muutenkin tuli kaikenlaista säätämistä. Päätettiin, että erityisoppilaat ruokailevat luokassa. Silloin he saavat ruokarauhan ja voivat käyttää ruokailuun tarvitsemansa ajan.

Aluksi erityisoppilaat osallistuivat koulun yhteisiin joulu- ja kevätjuhliin. Joulujuhlassa he seisoivat lavalla ja pälyilivät yleisöä. Katsomo kuunteli hiirenhiljaa, kun avustajat lauloivat. Päätettiin, että erityisluokkien juhlat vietetään erikseen.

Jokaisen päätöksen taustalla on ollut vilpitön pyrkimys kaikille hyvään kouluun.
Onko hyvistä päätöksistä seurannut hyvää?

Mitä tapahtui lapseni välituntiystävyydelle? Se loppui, koska ystävän luokka siirrettiin jo vuosia sitten erityiskouluun.

Lue koko kirjoitus

Kitalakipipari

Kirjoittanut: Maija (ja Johanna-äiti)

Moi!

Tiistaina erityisopettaja oli meidän luokassa avustamassa. Silloin me pelattiin Unoa. Se on mun lempipeli.

Keskiviikkona kävin isin kanssa hammaslääkärissä ja sain sellaisen kitalakituen, jossa on helmiä ja paukkuja. Sen avulla harjoittelen löytämään puuttuvia kirjaimia. Nimesimme Tia-siskon kanssa vekottimen kitalakipipariksi, koska se näyttää vähän koristellulta piparilta. Kitalakipiparia pitää pitää joka päivä 15 minuuttia.


Nyt olen vähän kipeä, kuumetta ja vatsa sekaisin. Isikin on kipeä. En pääse huomenna luistelemaan. Tylsää!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Maija

Lue koko kirjoitus

Mitä lapset kuulevat?

Kirjoittanut: interAACtive

Jääkaappimme ovessa on lehdestä leikattu sarjakuva. Sarjakuvassa isä komentaa lapsia ”vauhtia nyt! Olemme jo myöhässä!” Mitä lapset kuulevat isän sanovan? ”Kaikkien täytyy liikkua mahdollisimman hitaasti.”

Sarjakuva naurattaa aina.

Ensinnäkin, koska huomattava osa päivästä kuluu hoputtamiseen.
Toisekseen, koska sanoma tavoittaa harvoin kuulijansa.

Kun sanoo ”näkkärii”, lapset kuulevat ”Mäkkäriin”. Kun sanoo, että ”ehkä voidaan miettiä, että mennään joskus, jos ehditään, pelaamaan minigolfia”, lapset kuulevat "mennään pelaamaan minigolfia".

Tämä rikkinäinen puhelin päättyy aina samoihin syyttäviin sanoihin ”mutku sä sanoit! Sä lu-pa-sit!” En ole sanonut, enkä ainakaan ole luvannut, koska muka? Juupas eipäs.

Kun sanoo ”nyt tv kiinni” tai ”onko läksyt tehty?” mitä lapset kuulevat? Eivät mitään. Ehkä kaukaista loittonevaa surinaa.

Silloin voi pohtia haluaisiko käyttää uutta supervoimaansa, näkymättömyyttä, hyvisten vai pahisten puolesta. Toinen vaihtoehto on sanoa taikasanat, joiden avulla muuttuu taas näkyväksi. Vanhimman lapsen kohdalla nämä sanat ovat ”voi ei, menikö Don Rosan juhlanumero roskiin?”. Keskimmäisen lapsen taikasanat ovat ”pelivuoro” ja ”ylimääräinen”. Pienin pikkuinen kuopuksemme ei vielä tunne kovin montaa sanaa, mutta ”jäätelö” on takuuvarma.

Nämä sanat kuuluvat kuiskaamalla seinienkin läpi.

Lue koko kirjoitus

interAACtive blogin esittely

Kirjoittanut: interAACtive

Blogi vuorovaikutuksesta ja puhetta korvaavasta viestinnästä.

Kirjoittaja on perheenäiti, jolla on kolme lasta. Vanhempien ja lasten lisäksi kodissa on 63 unilelua, 23 kiloa pikkuautoja ja yksi nukke.

Lue koko kirjoitus

Pieni vilkaisu Maijan elämään

Kirjoittanut: Maija (ja Johanna-äiti)

Maija on 7-vuotias ekaluokkalainen Helsingistä. Reipas ja utelias Maija on aina ollut avoin uusille asioille ja ihmisille, siitäkin huolimatta, että verbaali dyspraksia ja viivästynyt kehitys on tehnyt oppimisesta ja kehityksestä normaalikäyristä poikkeavaa.

Maijan ensimmäisen vuoden onni oli valveutunut ja neuvokas neuvolatäti, joka huomasi jo 10 kk:n tytön motorisessa kehityksessä erilaisuutta, jonka takia Maija sai lähetteen Lastenlinnaan. Sairaala ei ole koskaan ollut Maijalle epämielyttävä paikka. Päin vastoin, niinä päivinä saa olla huomion keskipiste ja näyttää kaikkea mitä osaa! Vuosien varrelta Maijaa on tutkittu näin maallikkonäkökulmasta kaikista mahdollisista suunnista ilman vastausta siihen, miksi puheen tuotto on niin vaikeaa ja motoriikka kehittyy verkaasti.

Maijan toinen onni on ollut liuta valveutuneita varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja loistavat puhe- ja toimintaterapeutit. Kun kaksivuotias tyttö ei vielä kävellyt eikä äännellyt kuin muutamia tavuja, päiväkodissa käynyt kiertävä erityislastentarhanopettaja ehdotti kokeiltavaksi joko kuvia tai viittomia Maijan kommunikoinnin auttamiseen. Viittomat tarttuivat heti. Maija on imenyt tukiviittomia sitä vauhtia kun me vanhemmat olemme niitä kerenneet ja jaksaneet oppia, joko suomalaisen viittomakielen sanakirjasta Suvista, Papunetista tai kirjoista. Vajaan kolmevuotiaan uhma helpotti huomattavasti kun hän sai kerrottua, että ei halua maitoa vaan vettä tai että päiväkodissa oli kivaa. Myös päiväkotien ihanat ihmiset ovat opetelleet viittomia ja erityisesti Maijan omia viittomia, jotta tärkeät asiat kuten Jere-serkun syntymä ymmärrettiin ja jaettiin ryhmässä.

Puhe- ja toimintaterapia ovat ollet iloista oppimista leikin ohella, välillä nopealla temmolla ja välillä enemmän leikin merkeissä. Pitkäaikaiset terapiasuhteet ovat olleet kaiken a ja o. Terapeuteista Maija on saanut terapeuttisen avun lisäksi omaan elämäänsä tärkeät tukiaikuiset, joille voi kertoa elämän iloja ja suruja ja joilta myös me vanhemmat olemme saaneet tukea ja apua arjessa pärjäämiseen ja eteenpäin menemiseen.

Lue koko kirjoitus

Ensimmäiset kouluviikot

Kirjoittanut: Maija (ja Johanna-äiti)

Moi

Minä olen Maija. Olen seitsemän vuotta vanha. Asun Helsingissä äidin, isän ja pikkusiskon Tian kanssa. Aloitin ensimmäisen luokan tänä syksynä.

Koulussa on kivaa, hauskinta tällä viikolla oli jumppa. Kaikki juoksivat ympyrää tosi kovaa. Viime lauantaina käytiin koulun kanssa katsomassa Suomi-Ruotsi maaottelua. Se oli aika jännää.

Luokassa on kavereita, joilla on kuulolaite. Minä kuulen hyvin, mutta käytän viittomia puhumiseen. Toiset kavereista viittovat todella hyvin. Viittomakielen opeja on kaksi, yksi nainen ja yksi mies.

Moi!
 
Maija

****
Hei

Maijan koulu on alkanut vauhdikkaasti ja ensimmäiset kaverisuhteet on luotu. Se on äidin näkökulmasta syksyn tärkein juttu, sillä usein kuulevat ja puhuvat lapset ujostelevat Maijan innokasta viittomista ja sitä tukevaa ääntelyä. Onneksi on muutama tosiystävä, jotka ennakkoluulottomasti jaksavat olla kaverina ja suuri joukko aikuisia, jotka jaksavat arvuutella viittomia, kunnes arvaavat oikein. Maija on todella taitava kiertoilmaisujen keksimisessä niin, että lähes aina saamme selville esim. ketä J-kirjaimella alkavaa lasta hän näki koulutaksi ikkunasta tänään!

Syksyllä pääsemme toivon mukaan tutustumaan TAIKE –taulustoon, joka on tietokoneohjelma, jossa kuvien avulla Maija luo lauseita, jotka tietokone puhuu ääneen. Toivomme TAIKE:sta Maijalle apua ja itsenäisyyden mahdollisuutta tuleviin harrastuksiin ja kommunikointiin ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä viittomia. Maijan puhe kehittyy omaa verkkaista tahtiaan, joten viitomien lisäksi tarvitaan myös muita mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia ei-viittovien ihmisten kanssa.

Johanna

Lue koko kirjoitus