Perjantaina perheen ekaluokkalainen kertoi tutustuneensa koulun krunaattoriin. Hetken mietittyään hän korjasi, että koulun kurnaattoriin. Ehdotin, että kuraattoriin. Lapsi rypisteli kulmiaan ja sanoi, että joo kuranaattori se varmaan oli.Tässä vaiheessa veli nosti päänsä Aku Ankasta ja ihmetteli, että mistä moottorista puhutaan? Kuramoottorista? Missä koneessa sitä käytetään?
Keskiviikkona lapsi ilmoitti, että hänestä on tullut kyykkykykkiäinen. Se tarkoitti, että jalka on niin kipeä, että on pakko kyykkiä.
Jalka oli kipeytynyt, kun ”veivasin rankkarista rannarilla maaliin, mut sit veska hyppäs siihen eteen ja mä kaaduin. Mut ehdin kikkaan ilmaan tyhjän ja suoraan mummoon!” Ihmettelimme yhdessä, miksi tuomari ei passittanut molaria jäähyllylle.
Miten hauskaa on jutella näin luovien kielenkäyttäjien kanssa. Parhaimmat väläykset muistaa vielä vuosienkin päästä.
Niin kuin sen, kun lapsi kertoi silmät pyöreinä, että kummitusjunassa asuu luura. Ettekö tienneet? Luuralla on siellä kolo, josta se luuraa ihmisiä. Kummitusjuna on täynnä pelottavia luurankoloja.
Onneksi väärinymmärtäminen ja luovuus ei ole varattu vain lapsille. Itse olin jo melkein täysi-ikäinen, kun söin ensimmäistä kertaa friseerattuja banaaneja. Vasta myöhemmin ymmärsin, että ne olikin fileerattuja. Lue koko kirjoitus
