Kirjoittanut: InterAACtiveEdellisessä blogissa kirjoitin pienistä väärinkäsityksistä, väärin kuulluista sanoista ja sanaväännöksistä. Minkälaista on keskustelu silloin, kun väärinymmärryksiä sattuu tavallista enemmän?
Jonkin aikaa sitten eräs lapsi katsoi minua vakavana ja sanoi haluavansa kuristaa. Tiesin, että tämä lapsi voi olla arvaamaton ja väkivaltainen.
- Kuristaa? Miksi haluat kuristaa?
Lapsi ei osannut vastata. Ymmärsin, että aikuisena minulla on Kasvatusvastuu. Kerroin siis, ettei ketään saa kuristaa, kuristaminen satuttaa toista ja pahimmassa tapauksessa tämä voi kuolla. Tässä vaiheessa lapsi alkoi olla jo aika levoton.
- Kenet haluaisit kuristaa?
- Appelsiini. Haluan kuristaa appelsiinia.
Appelsiinimehua! Mietin, haluaisikohan hän vähän kuristaa minuakin?
Eräs toinen lapsi jupisi itsekseen:
- Kakkaa. Kakkaa… Eikun ei paskaa, paskaa.
Koska olen aikuinen, muistin jälleen Kasvatustehtävän. Pidin siis puhuttelun rumasta kielestä. Lapsi käänsi minulle selkänsä ja meni pöydän alle makaamaan.
Mitä oikein tapahtui? Oli ollut puhetta pöydän kattamisesta ja yhtäkkiä tilanne oli ihan jumissa. Minulta meni ihan liian pitkään ymmärtää, mistä oli kyse.
Lapsi oli yrittänyt sanoa, että kattaa pöydän. Mutta vaikka hän kuinka yritti, kattaa-sanasta tuli kakkaa. Sitten hän yritti sanoa, ettei tarkoittanut paskaa.
Koska hän on kiltti ja kärsivällinen, hän ei huutanut minulle, että olen paska. Vaikka olisin sen ansainnutkin.
Kaikki, jotka tuntevat kielihäiriöisen lapsen, voivat kertoa samanlaisista kokemuksista. Keskusteluista, jotka ovat solmussa ennen kuin ovat alkaneetkaan.
Mitä tein näiden lasten kanssa, kun appelsiinimehu oli puristettu ja pöytä katettu? Koska olen aikuinen, joka haluaa myös kasvattaa, harjoittelin heidän kanssaan lausetta ”sä ymmärsit väärin!” Lue koko kirjoitus
