Santran hajatelmia
Kevät on valloillaan noita sanoja: kuntoilu, lenkkeily, hyvä olo jne. Totta kai ne ovat tärkeitä juttuja. Tosin meille vaikeavammaisille henkilöille kuntoilu, tai oikeastaan kuntouttaminen, on arkista puuhaa riippumatta vuodenajasta tai mistään ulkoisesta tekijästä. Sillä mikäli fyysistä toimintakykyä ei harjoiteta muutamaan päivään, silloin siihen saattaa tulla aikaisempaa enemmän rajoituksia.
Käsitteistä puheen ollen tässä keskityn kuntouttamiseen ja fysioterapiaan: On olemassa monenlaisia terapioita, jotka luetaan käsitteen kuntoutuksen alle. Vaikka olen ollut muissakin terapioissa, sydäntäni lähempinä ovat allasterapia ja fysioterapia, jota toisinaan nimitän jumpaksi tai joka kutsuttiin aikoinaan lääkintävoimisteluksi.
Jokaisella on omat tavoitteensa fysioterapiansa suhteen. Lisäksi esimerkiksi maksaja Kela ohjeistaa tekemään GAS (Goal Attainment Scaling) –tavoitteet. On luonnollisesti hyvä, kun myös maksaja seuraa systeeminsä kautta toiminnan tehokkuutta. Tosin mielestäni fysioterapia on fysioterapeutin ja asiakkaan yhteinen juttu, jossa tavoitteiden kirjaaminen ei välttämättä ole helppoa: Muun muassa jonkin lihasjännittyneisyyden hetkittäinen lievitys saattaa olla asiakkaalle olennainen osa fysioterapiaa, mutta tämän mittaaminen asteikolla ei aina onnistu. Edellä mainittu mittaus voi olla vain maksajan edun mukaista, asiakkaalle ei välttämättä ole mitään hyötyä.
Kuten alussa mainitsin fysioterapian olevan joillekin meistä kerran tai useamman kerran viikossa tapahtuvaa. Siksi tavoitteiden ohella se on oltava mielekästä eikä saisi olla niin rutiininomaista. Henkilökohtaisesti olen saanut tehdä työtä poikkeuksetta asiantuntevien fysioterapeuttien kanssa. Joskus olen jopa arvellut: ”Voiko jumpassa olla näin kivaa?” Sillä jokin uusi harjoitus on toisinaan hauskalta.
Kuntoilulla on tietenkin varjopuolensa, niin myös fysioterapiassa: Jos innostuu tekemään liikaa, se kostautuu seuraavina päivinä jäsenten ollessa niin kipeinä. Varsinkin allasterapiassa liika riehumiseni tietää sitä, että muutamaan päivään ja yöhön kehoni ei tunnu omalta. Toisaalta kaikkien on toisinaan repäistävä ja pantava itsensä likoon kunnolla.
Pitkällä tähtäyksellä kunnon harjoittelu edesauttaa yleensä elämää ja saa hyvän olon tunteen, vaikka siitä tulee aluksi kolotuksia. Tosin hyvästä olosta nauttimisen saavuttaa myös esimerkiksi silloin, kun sähköpyörätuolilla ajaa katselemaan kevään tuloa. Tällöin lihakset eivät kipeydy ainakaan kuntoilusta – ehkä vain huonosta istuma-asennosta.
Santra
Lue koko kirjoitus
