Vaikeavammaisena tarvitsen asioidessani toisen ihmisen apua: Toisinaan minulla on mukana henkilökohtainen avustajani. Jossain tilanteissa, joissa vaaditaan paljon puhumista, tilaan paikalle puhevammaisten tulkin. Tosin avustajani ja tulkkini eivät luonnollisesti ole aina käytettävissäni, joten menen joskus hoitamaan asioitani yksin. Silloin kauppojen ym. palvelualttiutta kysytään.
Vuosien myötä minulle on rutinoitunut tietyt paikat, joissa käyn ja joista tiedän saavani palvelun ohella apua, kuten rukkasen laittamista käteeni. Kyseisissä paikoissa olen jopa niin tuttu näky, että astuessani sisään tullaan heti palvelemaan. Osassa tietävät, mitä haluan, esimerkiksi postitoimistosta työpaikkani postilokeron postin.
Vieraiden ihmisten kanssa keskustellessani käytän yleensä puhelaitettani. Toisinaan itselleni tulee hölmistynyt tunne, pitäisikö käyttää laittaa, vaikka pärjään elekielellä jonkun tutun myyjän kanssa. Vaikka kirjoittamiseni puhelaitteeseen on hitaampaa kuin elekielellä asiointi, puhelaitteen käyttäminen on kuitenkin asiallista: Onhan hillitysti kirjoittaminen nätimpää katseltavaa kuin huitominen hyllyllä olevan tavaraa kohtaan :)
Puhelaitteen käyttämisestä on tullut myös kummallisia tilanteita: Joskus aloin kirjoittaa ”Mitä kuuluu tietyn paketin hintaan”. Myyjä ei malttanut odottaa koko lausetta, vaan hän vastasi kysymykseen ”Mitä kuuluu?” – ”Kiitos hyvää!”. Jälkeenpäin mietin, moniko asiakas kysyy myyjän kuulumisia kesken kauppojen.
Kun liikun yksin ja hoidan itsekseni asioitani, kieltämättä pohtijana tulee seurattua kanssaihmisten reaktioita. Jonkun ystävällinen tervehdys saa hymyilemään. Vastaavasti vihani kohoaa esiin, jos vanhemmat eivät salli pikkulastensa tutustua sähkäriini, vaan vievät heidät pois sanomalla, että jutellaan kotona tästä. Monesti olen ajatellut, puhuvatko he jälkeenpäin – tuskin ainakaan vanhemman aloitteesta.
Itsenäinen asiointini on toisinaan ihan terapeuttistakin. Saan omalla vauhdillani hoitaa juttujani. Tosin itsenäinen asiointini edellyttää, että niitä asioita ei ole paljon. Jos on monia asioita hoidettava ja jos ne vaativat jotain erityisyyttä, silloin mielelläni otan viereeni toisen ihmisen. Näin kesällä yksin tai kaksin asiointi on mukavaa, kun voi lähteä ilman päällysvaatteita menemään.
Santra
Lue koko kirjoitus
