Santran hajatelmia
Hyvää keskitalvea 2012!
Apuvälineet ovat tärkeitä meille, vammaisille henkilöille: Ilman niitä jokapäiväinen arkemme ei sujuisi ollenkaan. Esimerkiksi minä itse en pääsisi asunnostani ulos ilman sähköistä ovea, ja sähköpyörätuolillani voin kulkea itsenäisesti kaupungilla.
Entä jos jokin apuväline menee rikki tai siitä hajoaa osa? Kun apuvälineet yleensä kustannetaan meille joltakin yhteiskunnan taholta, apuväline on ikään kuin lainassa käyttäjällä. Maksaja omistavana tahona huolehtii luonnollisesti myös huollot ja korjaukset. Huollon aikana on mahdollisuus saada käyttöön esimerkiksi varasähköpyörätuoli.
Edellä mainittu on totta, mutta käytännössä se ei aina mene sillä tavalla: Jos sähköpyörätuolin rengas puhkeaa viikonlopun aikana, siinähän yrität manuaalilla pyörätuolilla pärjätä. Kun sähköpyörätuoli tekee stopin kesken lenkkeilyn, hätä on suuri miettien, miten pääsee kotiin.
Keskustellessani vieraiden henkilöiden kanssa käytän puhelaitetta, koska puheeni on epäselvää ja sitä on vaikea ymmärtää. Kun kirjoitan sanottavani puhelaitteeseeni, se mahdolistaa minun puhevammaisena hoitaa yksin asioita. Jos puhelaitteeni ei jostain syystä ole yhteistyöhaluinen eli se ei toimi, silloin otetaan käyttöön elekieli: Yritän jollakin tavalla saada itseni ymmärretyksi, vaikka en ole läheskään varma sen onnistumisesta.
Edellä mainittujen seikkojen valossa haluan tuoda esiin, miten apuvälineiden toimivuus vaikuttaa meidän, vammaisten henkilöiden, elämäämme. Kun asiaa tarkastellaan ei-vammaisten henkilöiden elämästä katsottuna, heillä ei ole samanlaisia ongelmia. Tosin pitää todeta, että kaikilla ihmisillä on omat vaikeutensa. Mutta tässä tarkoitan sitä, miten sidottua vammaisten elämä on apuvälineiden toimivuuteen.
Olen itse saanut kokea apuvälineiden toimimattomuutta jonkin verran: Sähköpyörätuolillani ajoin ympyrämuotoisia piruetteja kiviaittaa päin, vaikka ohjasin aivan suoraan tietä kohti. Silloin en tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Ihmettelyä myös herätti, kun puhelaitteestani alkoi yhtäkkiä kuulua haukuntaa koiran äänellä. Aluksi ajattelinkin, että ääni tulee päästäni. Mutta kun myös kanssaihmiset kuulivat samaa haukuntaa, uskoin laitteeseeni tulleen vian.
Apuvälineiden teknisen toimivuuden ohella niiden toimintaan vaikuttaa tietenkin, missä tilanteessa apuvälineitä käytetään: Kun ulkona on reilusti pakkasta, puhelaite ei aina halua avittaa minua. Sähköpyörätuolillekaan ei ole hyväksi pakkassää, vaikka olosuhteiden pakosta sillä on ajettava silloinkin. Tosin lumisella sohjosäällä on myös vaikeuksia liikkua. Siis parempia kelejä odotellessa…
Santra
Lue koko kirjoitus
Puheohjelman käyttö innostaa, mutta ladullekin on kerettävä!
Kirjoittanut: Maijan Johanna-äiti
Syksy huristi ohi tasaista tahtiaan, mutta Hukkajukan muistokirjoitus sai pysähtymään ja kiittämään kaikesta, mitä on tässä ja nyt. Ja sitähän on paljon. Hukkajukka jää mieliimme hienona tarinankertojana ja ajattelijana.
Syksyn alussa kerroimme Maijan kanssa Tietoteekistä saadusta tietokoneesta ja sen puheohjelmasta. Ohjelman käyttää tuttuja PCS-kuvia (on ollut hienoa huomata, että niitä käytetään useassa päiväkodissa kuvalliseen ohjeistukseen), joita laitetaan lauseen muotoon. Puheohjelma puhuu lauseen ääneen. Maijalla on nimenomaan puheentuoton eritysvaikeus, joten tätä kautta toivomme tulevaisuudessa helpotusta tilanteisiin, missä Maija toimii itsenäisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät osaa tukiviittomia.
Ohjelman käyttöä on harjoiteltu erityisesti puheterapiassa ja kevään mittaan se on tarkoitus ottaa käyttöön myös koulun iltapäiväkerhossa. Koulussa uusi kommunikointikeino on otettu innolla vastaan ja sille tehdää tilaa muun työntäyteisten päivien ja viikkojen lomassa. Sieltä saatu tuki on uskomattoman tärkeää!
Nyt vielä harjoitellaan simppeleitä lauseita, vaikka Maijalta tarinaa tulisi Kalevalan verran. Liitämme tähän mukaan pienen videoklipin ohjelman käytöstä. Vaikka taivutusohjelma ei nyt jostain syystä toimikaan, näette miten kone ja ohjelma toimii. On ollut hauskaa seurata, miten Maija käyttää sekä kosketusnäyttöä että touchpad -hiirtä täysin sekaisin sen kummemmin ajattelematta asiaa. Sitä käytetään, joka kulloisellakin kerralla on lähempänä!
Mutta nyt lähdemme hiihtämään, kun tänne eteläänkin saatiin vihdoin latuja!
Johanna ja Maija
Lue koko kirjoitus
Syksy huristi ohi tasaista tahtiaan, mutta Hukkajukan muistokirjoitus sai pysähtymään ja kiittämään kaikesta, mitä on tässä ja nyt. Ja sitähän on paljon. Hukkajukka jää mieliimme hienona tarinankertojana ja ajattelijana.
Syksyn alussa kerroimme Maijan kanssa Tietoteekistä saadusta tietokoneesta ja sen puheohjelmasta. Ohjelman käyttää tuttuja PCS-kuvia (on ollut hienoa huomata, että niitä käytetään useassa päiväkodissa kuvalliseen ohjeistukseen), joita laitetaan lauseen muotoon. Puheohjelma puhuu lauseen ääneen. Maijalla on nimenomaan puheentuoton eritysvaikeus, joten tätä kautta toivomme tulevaisuudessa helpotusta tilanteisiin, missä Maija toimii itsenäisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät osaa tukiviittomia.
Ohjelman käyttöä on harjoiteltu erityisesti puheterapiassa ja kevään mittaan se on tarkoitus ottaa käyttöön myös koulun iltapäiväkerhossa. Koulussa uusi kommunikointikeino on otettu innolla vastaan ja sille tehdää tilaa muun työntäyteisten päivien ja viikkojen lomassa. Sieltä saatu tuki on uskomattoman tärkeää!
Nyt vielä harjoitellaan simppeleitä lauseita, vaikka Maijalta tarinaa tulisi Kalevalan verran. Liitämme tähän mukaan pienen videoklipin ohjelman käytöstä. Vaikka taivutusohjelma ei nyt jostain syystä toimikaan, näette miten kone ja ohjelma toimii. On ollut hauskaa seurata, miten Maija käyttää sekä kosketusnäyttöä että touchpad -hiirtä täysin sekaisin sen kummemmin ajattelematta asiaa. Sitä käytetään, joka kulloisellakin kerralla on lähempänä!
Mutta nyt lähdemme hiihtämään, kun tänne eteläänkin saatiin vihdoin latuja!
Johanna ja Maija
Lue koko kirjoitus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)