Kirjoittanut: InterAACtiveEdellisessä blogissa kirjoitin pienistä väärinkäsityksistä, väärin kuulluista sanoista ja sanaväännöksistä. Minkälaista on keskustelu silloin, kun väärinymmärryksiä sattuu tavallista enemmän?
Jonkin aikaa sitten eräs lapsi katsoi minua vakavana ja sanoi haluavansa kuristaa. Tiesin, että tämä lapsi voi olla arvaamaton ja väkivaltainen.
- Kuristaa? Miksi haluat kuristaa?
Lapsi ei osannut vastata. Ymmärsin, että aikuisena minulla on Kasvatusvastuu. Kerroin siis, ettei ketään saa kuristaa, kuristaminen satuttaa toista ja pahimmassa tapauksessa tämä voi kuolla. Tässä vaiheessa lapsi alkoi olla jo aika levoton.
- Kenet haluaisit kuristaa?
- Appelsiini. Haluan kuristaa appelsiinia.
Appelsiinimehua! Mietin, haluaisikohan hän vähän kuristaa minuakin?
Eräs toinen lapsi jupisi itsekseen:
- Kakkaa. Kakkaa… Eikun ei paskaa, paskaa.
Koska olen aikuinen, muistin jälleen Kasvatustehtävän. Pidin siis puhuttelun rumasta kielestä. Lapsi käänsi minulle selkänsä ja meni pöydän alle makaamaan.
Mitä oikein tapahtui? Oli ollut puhetta pöydän kattamisesta ja yhtäkkiä tilanne oli ihan jumissa. Minulta meni ihan liian pitkään ymmärtää, mistä oli kyse.
Lapsi oli yrittänyt sanoa, että kattaa pöydän. Mutta vaikka hän kuinka yritti, kattaa-sanasta tuli kakkaa. Sitten hän yritti sanoa, ettei tarkoittanut paskaa.
Koska hän on kiltti ja kärsivällinen, hän ei huutanut minulle, että olen paska. Vaikka olisin sen ansainnutkin.
Kaikki, jotka tuntevat kielihäiriöisen lapsen, voivat kertoa samanlaisista kokemuksista. Keskusteluista, jotka ovat solmussa ennen kuin ovat alkaneetkaan.
Mitä tein näiden lasten kanssa, kun appelsiinimehu oli puristettu ja pöytä katettu? Koska olen aikuinen, joka haluaa myös kasvattaa, harjoittelin heidän kanssaan lausetta ”sä ymmärsit väärin!”
Tässä olikin ajattelemisen aihetta kerrakseen! Kiitos tästä!
VastaaPoistaMeillä väärinkuuleminen ja väärin lausuminen on arkea. Ja todellakin niitä tilanteita tulee ja tulee. Aikuisena sitä sitten on välillä aika tyhmä olo kun on vienyt ajatuksensa ihan väärään suuntaan. Korjausyritys toki on aina mahdollinen, mutta harvemmin se onnistuu.
"Sä ymmärsit väärin" on tärkeä opeteltava fraasi. Vaikka sitä ei aina tulekaan ajatelleeksi.
Terv Hannele ( edelleen nimetön kun näiden koneiden käyttö ei ole riittävästi hallussa)
Hei Anonyymi Hannele ;)
VastaaPoistaBlogin lapset herättivät minut miettimään, kuinka paljon kielihäiriö vaikuttaa heidän itsetuntoonsa.
Kuten kirjoitit, korjausyritys onnistuu harvoin. Ja sitten, vaikka lapsi osaisikin sanoa, että toinen ymmärsi väärin, kynnys tämän fraasin käyttämiseen on korkea.
Ensinnäkin lapsen on todennäköisesti vaikea tulkita, kuka milloinkin on ymmärtänyt väärin.
Toisekseen aikuista, joka on juuri pitänyt Vakavan Puhuttelun, on paha mennä kyseenalaistamaan.
Heippa!
VastaaPoistaLapsetkin ovat niin erilaisia. Nuorimmaisemme jaksaa yrittää vaikka tunnin selitää asiaansa ( Downin syndrooma) ja joskus menee viikkoja tai kuukausia jonkin epäselvän sanan selvittämiseen ( SIKU = Taksissa mukana oleva Oskari). Tämän selvittämiseen meni kuukausia, mutta voi sitä iloa kun asia selvisi! Ja jos on ymmärtävinään lapsen asian, niin huijaus ei onnistu. Lapsi huomaa nopeasti nämä aikusen "joo-vastaukset". Tilannetta helpottaa toki se, että lapsi osaa viittoa hyvin ja käyttää taitavasti kuvia puheen yritysten lisäksi. Usein jopa samassa sanassa on kaikki kolme tapaa käytössä.
Omien lasten kanssa ( sananlöytämisvaikeutta yms. muilla) sitä oppii pian itse ettei kannata uskoa aina kuulemaansa. Sanat kun voi olla mitä vain tai sinne päin ja viesti vääristyy kummasti. Ja todellakaan korjausyritykset eivät onnistu jos on tullut saarnattua tms. Heh, kantapään kautta opittua tämäkin.
Esim. päiväkodeissa on varmasti vaikkapa ison kirjasarjan verran hauskoja tilanteita lasten sanomisista. On hauskoja ja järkyttäviä keskusteluja. Mukana on myös kielihäiriöisiä, ehkä vielä löytämättömiä, lapsia ja siinä vaaditaan kasvattajilta ihan omanlaista herkkyyttä. Ja väärinkäsityksiä on tullut silti, omienkin lasten kohdalla. Tämä herättää miettimään kyllä tätä keittiökielijuttuasi. Vaan eipä sitä aikuinenkaan ole mikään yli-ihmien ja väärinkäsityksiä tulee lasten ja aikuistenkin kanssa ihan väkisin. Hyvä näitä kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen solmuja on kyllä aina ajoin pohdiskella.
Kirjoittelehan lisää ajatuksia herättäviä juttuja!
Terv Hannele