Äitien toukokuu

Santran hajatelmia

Tässä kuussa kaikki äidit ovat saaneet kunniaa äitienpäivää viettämällä: Osalle on viety lahjoja, kukkia, aamukahvit sänkyyn – osalle kukkia haudalle. Itse kuulun jälkimäiseen jo kuudetta kertaa.

Jokainen äiti-lapsi-suhde on ainutkertainen, koska senhän muodostaa kaksi ainutlaatuista ihmistä. Kun on kyseessä vaikeavammainen lapsi, se tuo siihen suhteeseen oman mausteensa: Vaikean vamman takia lapsi tarvitsee hoitoa paljon, ja oma äitihän on yleensä se hoitaja, joka vastaa lapsensa huolenpidosta.

Edellä mainitusta hoidosta johtuen äiti-lapsi-suhteesta voi muodostua keskinäinen riippuvuussuhde: Tällöin äiti ei välttämättä halua irrottaa otettaan lapsestaan, vaikka lapsi olisi nuoruusiässä ja tarvitsisi ottaa ensi askeleensa kohti itsenäistymistään. Toisaalta voin todeta kokemuksen rintaäänellä, että lapsi / nuori voi kokea äidin huolenpidon kielteisten tunteiden lisäksi myös miellyttävänä: Äitihän tietää lapsensa tarpeet, eikä nuori tarvitse neuvoa muita auttamisessaan. Tosin nuorella saattaa olla vihan tunteita äidin jatkuvaa huolenpitohössötystä kohtaan.

Tällaisesta riippuvuussuhteesta irrottautuminen saattaa koitua myöhemmässä vaiheessa hankalaksi, jos äidin mukaan vain hän ainoana osaa hoitaa / avustaa lastaan. Siinä tapauksessa vaikeavammainen nuori ei välttämättä opi luottamaan muihin auttajiin, ja hänellä on vaikeuksia pystyä aloittamaan itsenäiseen elämään. Ja kuitenkaan se äiti ei ole ikuisesti auttamassa häntä.

Tällä blogikirjoituksellani haluan herättää lukijoitani ajattelemaan, miten hyväksi on vaikeavammaiselle nuorelle, että hän saa itse kokea elämänsä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tosin kyyneleet silmissä äiti voi seurata sivusta, kun hänen nuorensa menee päätöksillään "päin mäntyä".  Äidin on kuitenkin opittava hyväksymään se, että hänen vaikeavammaisesta lapsestaan kasvaa aikuinen, joka selviytyy itsenäisesti ilman häntä muiden avustuksen turvin.

Vaikka tässä olen keskittynyt äiti-lapsi-suhteeseen, vaikeavammaisen lapsen perheessä isän rooli on äidin ohella tärkeä. Mutta se on oma juttunsa.

Äitienpäivää ehdittiin jo viettää, mutta toivon kaikille äideille hyvää toukokuuta!

Santra

1 kommentti:

  1. Kiitos Santra hajatelmista. Kirjoitit hyvin tärkeästä aiheesta, ja aina yhtä ajankohtaisesta. Elämää voi oppia vain elämällä, elämässä mukana olemalla.

    Ilona

    VastaaPoista